Matkalla tulevaisuuteen

Pätevyys ja koulutus

Reijo Väärälän artikkelista pätevyys, kvalifikaatiot ja koulutus

”Pätevyys on suhde työn yhteiskunnallisesti määräytyvien ehtojen ja ihmisten elämänpyrkimysten välillä. Pätevyys on ominaisuus siis vain hyvin rajoitetussa mielessä. Agraarin kuin teollisenkin yhteiskunnana koulutus on suuntautunut melko välittömästi työhön. Koulutuksen ankkuroivana kohteena on ollut normaalityösuhde. Varhaisempi työn historia osoittaa, että on ollut mahdollista kouluttaa jopa suoraan työn operaatiohin ja yksittäisiin tehtäviin joko yhteisön sisäisellä koulutuksella( oppipoika-kisälli-mestari-systeemi) tai yhteiskunnallisella ammattikoulutuksella.”

Mielestäni tämän päivän yhteiskunnassa vallitsee jatkuvan kouluttautumisen menetelmä. Ei ole mitenkään outoa ja erikoista uudelleenkouluttautua aikuisiällä.Useat työpaikat järjestävät täydennyskoulutusta.

Ihminen oppii koko ajan- oppimista ei tapahdu vain oppilaitosten luentosaleissa, vaan myös vapaa-aikana, työssä ja harrastusten parissa.Vapaa-aikanakin tapahtuva opiskelu voi kuitenkin olla tavoitteellista ja tähdätä tiettyjen koulutuskokonaisuuksien suorittamiseen. Koska aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuudet ovat monissa suhteissa rajallisia aikuisopetusta tarjoavat koulutusorganisaatiot pyrkivät usein ratkaisuihi, joiden avulla voidaan ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanne ja koulutuksen asettamat vaatimukset.

Uskonkin tämänpäivän yhteiskunnassa, jossa osaamista arvostetaan, opiskelun helpottamista työn ohella. Enään ei tarvitse lisäkoulutuksen saamiseksi irtisanoutua työstä ja lähteä useaksi vuodeksi kuluttamaan koulun penkkejä. Kaikkea ei tarvitse taas uudestaan opiskella vaan voi valita oppiaineeksi sellaiset aineet joita todellakin tarvitsee. Ennen tätä on kuitenkin muistettava, että perustieto on hankittava perinteisin menetelmin oppilaitoksessa opiskelemalla ja tosissaan puurtamalla. Ammattikoulutuksessa saadaan perustaidot joita täydentämällä työssä opitun ja koulutuksen kautta saadaan ammattitaitosta ja työhönsä sitoutuvaa työvoimaa.

Olen varmaankin tyypillinen elinikäinen opistelija. Kun yhden koulutuksee/ tutkinnon olen saanut juuri ja juuri suoritettua haen jo uuteen koulutukseen. Jos ei muuta niin ainakin työväenopiston ihmissuhde-, kädentaidot tai kielikoulutuskurssille olen ilmottautunut. Töissä oleessani osallistun mielellään erilaisiin koulutuksiin.

Kesällä olin työni puolesta viikon mittaisella AD/HD koulutuksessa. Mielenkiintoinen ja asiantunteva koulutus täytyy sanoa.

Edelliset opinnot ovat kaikki vieneet minua eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.

Näiden opiskelujen jälkeen olisi haaveena hakea erityiopettajakoulutukseen. Sen vielä joskus teenkin aikataulu on vain vielä hämärän peitossa.

Olen työskennellyt koulunkäyntiavustajan erityisluokassa ja huomannut kuinka pienestä tai suuresta asiasta lasten oppiminen voikaan olla kiinni. Nämä erilaiset oppijat  ovat avanneet silmäni. On suurenmoinen ilon tunne kun lapsi on oppinut vihdoin ja viimein asian, jonka kimpussa on aherrettu useita tunteja ja erilaisia opetusmetoodeja käyttäen. Se ”ahaa” elämyksen näkeminen ja voitonriemun tunne on sanoin  kuvaamaton. 

En ole vakavasti miettynyt vielä opiskeluuni liittyvää kehittämishanketta. Kunhan työt taas alkaa toivottavasti tämäkin asia selkiytyy pikku hiljaa. Itse asiassa en tiedä edes kaikkia mahdollisuuksia joita työyhteisöni voisi minulle tarjota. Tietämättömyys hämmentää minua.

Pysähdyin oikein todella miettimään missä työssäni olisin hyvä. Pitkän harkinnan jälkeen sain näinkin viisaita ajatuksia kokoon.

Pyrin oleman työssäni ammatillisesti sitoutunut ja yritän selkiyttää omia toimintaperiaatteita ja ajatuksiani sekä käsityksiä ihmisistä.  Edellisen opiskelun pohjalta olen oppinut luottamaan omiin ajatuksiini ja pyrin kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Olen luonteeltani kokeilunhaluinen ja haluan kehitellä ja kokeilla  uudenlaisia ratkaisumalleja työskentelyyn sekä toimintaan.  Työssäni pyrin olemaan oikeudenmukainen.    

Olen sosiaalinen ja avoin luonne joten minun on helppo kohdata muita ihmisiä ja päästä heidän kanssaan keskustelemaan mitä erilaisimmista aiheista. Pidän aidosti tapaamisista ihmisistä. Opetus/ ohjaustilanteessa teen parhaani saadakseni oppilaan omaksuman opetettavaa tietoa. Osaan antaa tilaa ihmisille toimia omien näkemyksien mukaan ja arvostan muiden mielipiteitä.  Mielestäni yhtä ja ainoaa oikeaa näkemystä asioista ei ole.

Luettuani Annikki Järvisen artikkelin ”Opettajan ammatillinen kehitysprosessi ja sen tukeminen” oivalsin, kuinka olenkaan käynnyt läpi tuota kehitysprosessia jo edellisten opintojeni kautta.

Nytkin uusien opintojen alettua huomasin jälleen kerran kokevani näin alkumetreillä epäröintiä ja hämmennystä. Pelon sekaisista tunteista huolimatta olen taas innolla lähdössä kohti uusia oppeja. Ensin tulee kiinnostustus kaikkeen uuteen. Materiaalia on etsittävä, tietoa saatava ja lopuksi kokeiltava tätä kaikkea käytäntöön.

Ohjaajan/ opettajan työssä olen ollut hyvinkin ankara itselleni. Olen halunnut tehdä työni todella hyvin ja paneutua asiaan täysillä. periaatteella ”Paras on vain kyllin hyvä”.

Opettajuudessa olen vielä aivan alkumetreillä. Ohjaajana olen jo kokeneempi. Ajattelen opettajan ja ohjaajan työn olevan lähtökohdiltaan samanlaista. Ohjaamista, neuvomista, opettamista mallina olemista vastuunottoa ja turvallisena aikuisena olemista.

Opettajan työssä minun pitää käydä vielä reflektiivisyyden kehityslinja läpi .

Kirjoittaessani blokeja sekä portfoliota ( jota kutsun tässä vaiheessa vielä oppimispäiväkirjaksi) uskoisin reflektion ajatteluprosessina avaavan minulle uudenlaisia näkemyksiä jo opituista asioista. Toivottavasti jälleen kerran saan huomata ymmärtäväni miksi toimin niinkuin toimin uudessa työssäni. 

Oppijana edustan kognitiivistä oppijaa. Olen luonteeltani ja utelias ja olen asettanut päämäärät mihin pyrin. Peilaan mielellään uutta asiaa jo opittuun sekä pyrin ajattelemaan asioita monelta näkökulmalta.

Mielelläni pohdin työssäni eri näkökulmia ja ajatuksia kuinka työ voisi suorittaa toisin. Vaihdan työkavereiden kanssa ajatuksia työstämme ja luen mielellään alan kirjallisuutta koskien työmenetelmiin ja kuinka kehittyä opettajana, unohtamatta alan muuta kirjallisuutta. Osallistun erilaisiin koulutuksiin. Suoritan itsearviointia ja välillä kyseenalaistan omani ja toistenkin työn sisällön.

 Opettajana uskon olevani johdonmukainen, innostava ja oppilaita arvostava, joka ohjaa oppilaita oma-aloitteisuuteen ja itseohjaavuuteen. Käsityönopettajana haluaisin rohkaista oppilaita luomaan omaa ja itsensä näköistä tuotetta samalla opettaen ammatillisia faktoja.

Iltapäivätoiminnassa  on hienoa nähdä kun oppilaat uskaltautuvat kokeilemaan omaa tyyliään kopioimatta jo valmiita töitä saaden aikaan oman näköisiä ja hienoja tuotoksia.

 Olen varmaankin tyypillinen elinikäinen opistelija. Kun yhden koulutuksee/ tutkinnon olen saanut juuri ja juuri suoritettua haen jo uuteen koulutukseen. Jos ei muuta niin ainakin työväenopiston ihmissuhde-, kädentaidot tai kielikoulutuskurssille olen ilmottautunut. Töissä oleessani osallistun mielellään erilaisiin koulutuksiin.

Kesällä olin työni puolesta viikon mittaisella AD/HD koulutuksessa. Mielenkiintoinen ja asiantunteva koulutus täytyy sanoa.

Ohjaajan/ opettajan työssä olen ollut hyvinkin ankara itselleni. Haluan tehdä työni todella hyvin ja paneutua asiaan täysillä. Ojaajana jouduin todellakin tekemään kovasti työtä itseni kanssa etten vaatisi itseltäni liikaa. Kehitin itselleni selviämisstragedian.

Olin jo mielestänyt hyväksynyt etten voi olla suuri uranuurtaja uusine toimintamalleineen.

Olin puurtanut pari vuotta täysillä, liiankin täysillä näyttääkseni itselleni ja ja todistellakseni muille kuinka hyvä olen työssäni. Elin työelämässä äärirajoilla.

Kävin kai samaan aikaan läpi työni uudelleenarviointia: halusin kokeilla uusia vaihtoehtoja ja toimintamalleja, rikkoa rajoja. Huomasin, ettei koulumaailmaan niin vain voi tuoda uusia toimintamalleja. Aikani kamppailtuani riittämättömyyttäni vastaan tulin seuraavaan vaiheeseen. Huomasin kuinka olin pudottanit omaa rimaa todella paljon ja huikeasti alaspäin.

 Vaihdoin alkutalvesta työpistettä. Työtehtävät pysyivät samana työyhteisö muuttui. Oli helppo hengittää ja tehdä töitä. Huomasin kauhukseni tavoiteasettelun madaltuneen työssäni. Keväällä tilanne oli toisin minun ei tarvinnut enään huhkia hikihatussa saadakseni arvostusta työntekijänä. Tai ainakin ajattelin niin. Työyhteisössä arvostettiin jokista työntekijää työtehtävistä riippumatta. Tein työni kunnolla, mutta vaatimus itseäni kohtaan työtekijänä oli huomattavasti laskenut.  Olinko kokenut induktiovaiheen ohjaajana toimiessani? 

Uskon ohjajan työn kautta saadun kokemuksen avulla suhtautuvani hieman lempeämmin opettajan työt aloittaessa itseeni ja vaatimustasooni.
Vaikka pari vuotta töissä oli hankalaatai oikeammin sanottuna työlästä niin nyt ajatellen se kasvatti minua ihmisenä ja työntekijänä valtavasti. Huomaan näin jälkeenpäin kuinka tarvitsin tuota hullunlailla puurtamista, että löysin oman paikkani ja sopivan tavan ajatella ja tehdä töitä.
Ehkäpä itsekkin kapinoin kaikkea ”näin aina on tehty asennetta vastaan”. Syksystä odotan seesteistä ja alan kehittämään tehokkaita työrutiineja asettamatta sen suurempaa tai ylisuurta kehitystavoitetta.
Olen paremmin oppinut keskittymään olennaiseen. Tuhannen palan palapeliä ei voi saada kasaan sadalla palalla.

Harjoittelua ja harjoittelua. Ihastellen lueskelin opiskelukavereiden blokeja. Kuinka saavatkaan aikaan noin hienoa tekstiä.

Minulle taitaa avautua päivä päivältä paremmin tämän homman tarkoitus. Kumpa osaisin hyödyntää tätä paremmin opiskelussani. Ihmettelen taas suuresti sitä taitoa, kuinka kirjoittajat saavat niin näyttävästi otsikkonsa esille saatikka sitten hienot linkit upotettua tekstinsä joukkoon. On minulla paljon oppimista. Aikaa ja kärsivällisyyttä sekä todellista mielenkiintoa vaatii.

Taaskin palaan ajatukseen – jos sitten jouluun mennessä pääsis paremmin jyvälle tietokoneen saloista. Katsotaanpa saanko tällä kertaa otsikot ja ala-otsikot paikalleen.

3.2.1 OPPIMISTEHTÄVÄ

Työsektori ja toimenkuvani

Tällä hetkellä työskentelen iltapäivätoiminnassa sekä koulunkäyntiavustajana. Syksyllä toimenkuvani jatkuu samanlaisena ja saan myös tehdä tarvittavat ”opinnäytteet” opetusharjoittelut koululla. Missä mittakaavassa sitä en vielä tiedä. Olisin halukas tekemään enemmän opettajan sijaisuuksia, mutta iltapäivätoiminnan alkaminen jo klo 12.00 rajoittaa työskentelyä koulun puolella.

Koulutus ja osaamiseni

Koulutukseltani olen vaatetusalanartenomi. kaupan ja hallinnnon merkantti sekä aamu- ja iltapäivätoiminnanohjaaja. Olen suorittanut myös kasvatustieteen- ja erityispedagogiikan aprot.

Kaupan alalla toimin useita vuosia kunnes kyllästyin jatkuvaan kiireeseen. Päätin vaihtaa alaa. Useita vuosia olin ajatellut käsityöopettajan ammattia. Pitkään se haaveena pysyikin. Perhe kasvoi ja töitä oli tehtävä jotta leipää syötäisiin. Lopulta uskaltauduin hakemaan koulutukseen ja hämmästys oli suuri kuin sain ilmoituksen hyväkymisestä opettajakoulutukseen. Jo opiskeluun kiinni päässeenä jatko-opinnotkin ovat selvillä. Halu kasvaa syödessä, vanha sanonta, joka kohdallani pitää paikkansa.

Ajatuksia opiskeluun paneutumisesta.

Innolla odotin opiskelujen alkua saatuani tiedon opettajakoulutukseen valitsemisesta.

Edelleenkin olen innoissani, on suorastaan voittaja-olo. Olen nyt harhaillut blokeissa ja googlessa satunnaisesti siellä täällä. Koko päivä on mennyt istuessa tietokoneen ääressä. Mielenkiintoista täytyy sanoa.

Opiskelusta odotan saavani käytännön vinkkejä opettajan työhön. Sainkin tietää, että opiskelut sujuvat valla mainiosti nykyisessä työpaikassani. Opetusharjoittelukin sutviintuu peruskoulun puolella erittäin hyvin. Miksipä ei, mutta aina ei voi olla varmaa sen verran olen eri työpaikoissa ollut, että tiedän ettei aina joustoa löydy. Opiskelukin on helpompaa kun on hyvä työympäristö ja työtehtävät tuttuja. Opiskelu sinällään jo käy työstä.

Yhdessä blokissa sanottiin, että opiskelut tapahtuu lapsiperheessä yömyöhällä. Täytyy taas totutella pysymään hereillä yli kymmeneen, siinäkin riittää haastetta blogien ja wikien lisäksi. Oli siinä samaisessa tekstissä jotain erittäin hyvää, ajattelinkin ehdottaa perheessäni samaa käytäntöä. Opiskelupäivä kiinteästi joka viikkoon. Saattaapa saada jotain oikeasti tehtyäkin. Ajatuksena sangen hyvä. Olen siis oppinut jo jotain uutta liittyen opiskelun organisointiin. Ei hassumpaa. Elämä, työelämä ja opiskeluelämä. Alkaa pikkuhiljaa jäsentyä.

Odotukset opiskelun osalta eivät ole valtavat. Haluan saada lisä varmuutta toimiessani opettajana. Haluan saada käytännön kokemusta ja ideoiden vaihtoa toisten opiskelijoiden kanssa. Eipä lieneen teoria tiedostakaan mitään haittaa ole, luen paljon opettamiseen, ohjaamiseen ja kasvattamiseen liittyvää kirjallisuutta. Luonteeltani olen utelias ja haluan saada paljon tietoa ja ideoita, hyödyllisiä neuvoja kuinka voi työnsä tehdä vieläkin paremmin.

Luin PALoman kirjoituksia ja innostuin kovin. Hänen tyylinsä kirjoittaa on minulle mieleinen. Hänen ajatuksensakin oli jokseenkin samanlaisia kuin omani- hän on vain saannut ne kirjoitettua jo ylös. Onneksi meidän muidenkin luettavaksi.

Taas on aika palata todenteolla tieokoneen ääreen. Kesä on mennyt lomailessa ja opiskelun merkeissä ja illat ulkona nauttiessa lämpimistä kesä-illoista.

Yllättävän vaikeaa taas siirtyä koneen kimppuun ja tutkimaan blokeja, wikejä sun muita ”pelottavia” aihekokonaisuuksia.

Edellisellä kerralla jo aloin luoda uskoa itseeni ja päätinkin perustaa blokin. Jälleen kerran huomaan hapuilevani asian suhteen. Bloki on perustettu. Se vain odottaa käyttäjäänsä.

Luettuani teksti osiosta piirtoheitin, Jere Majava, olen samalla ajatuskannalla. Blokeissa pyöriminen todellakin avaa monta väylää ja kanavaa opiskelussa. On hienoa saada lukea muidenkin opiskelijoiden ajatuksia ja mietteitä sekä faktaa.

Omalta kohdaltani täytyy sanoa epäilyksen varjostavan blokikirjoittelua. En ole vielä tarpeeksi rohkea kertomaan tai kirjoittamaan ajatuksiani julkisesti kaiken kansan luettavaksi. Siinä siis suuri haaste jonka itselleni asetan. Tämän vuoden loppuun mennessä uskallauden kirjoittaam julkisesti kylläkin anonyymisti. Hankaluutta on tuottanut niinkin yksinkertainen asia kuin salanimen keksiminen. Olisiko syynä takaraivossa piilevä ajatus etten vielä ota niin isoa harppausta eteenpäin kuin bloki.

En ymmärrä miksi asia on niin vaikea minulle. Jos wikissä voi liikkua niin, ettei kaikki pääse lukemaan tekstejäni kirjoitan niihin mielellään.

Toivottavasti saan rohkeutta ja itsevarmuutta syksyn aikana sen verran, että loppuvuodesta kirjoitan näitä mietteitä julkisesti.

Pitäisi tehdä korvaavuushakemuksetkin, siinäkin on vallan mahdottomasti työtä tälläiselle ei tietokone-ekspertille. Jokainen yhteydenotto ja kirjoitus sekä viestien lähettäminen jo sinällään on minulle haaste. SIIS HAASTETTA RIITTÄÄ. Kun rimakauhu on ylitetty sitten ovet ovat avoimet.