Comments for Matkalla tulevaisuuteen http://unna01.edublogs.org Sun, 20 Apr 2008 10:15:46 -0400 http://wordpress.org/?v=2.8.2 hourly 1 Comment on Viimeiset huokaukset by Irmeli Pietila http://unna01.edublogs.org/2008/04/10/viimeiset-huokaukset/comment-page-1/#comment-28 Irmeli Pietila Sun, 20 Apr 2008 10:15:46 +0000 http://unna01.edublogs.org/2008/04/10/viimeiset-huokaukset/#comment-28 Onneksi olkoon! Teillä stressi helpottaa, meillä kiehuna on kuumimmillaan, kun luettavalistalle ropsahtaa koko ajan uuttaa ja vielä pitäisi lähteä muutamaa mattimyöhäistä hoputtelemaan... Edublogsissa tapahtui iso uudistus talvella (tuli paljon uusia pohjia ja mahdollisuuksia). Varmaan siinä samalla entinen pohjasi poistui valikoimista ja pukkasivat jonkin uuden tilalle! Hyvin tuo valoa pilkottava tunneli kyllä sopi <i>Matkale tulevaisuuteen</i>! Onneksi olkoon!

Teillä stressi helpottaa, meillä kiehuna on kuumimmillaan, kun luettavalistalle ropsahtaa koko ajan uuttaa ja vielä pitäisi lähteä muutamaa mattimyöhäistä hoputtelemaan…

Edublogsissa tapahtui iso uudistus talvella (tuli paljon uusia pohjia ja mahdollisuuksia). Varmaan siinä samalla entinen pohjasi poistui valikoimista ja pukkasivat jonkin uuden tilalle! Hyvin tuo valoa pilkottava tunneli kyllä sopi Matkale tulevaisuuteen!

]]> Comment on Yhteistoiminnallinen päivä by irmeli http://unna01.edublogs.org/2007/12/03/yhteistoiminnallinen-paiva/comment-page-1/#comment-27 irmeli Tue, 04 Dec 2007 19:36:42 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/12/03/yhteistoiminnallinen-paiva/#comment-27 Sikälihän nämä kimpassa toteutettavat sessiot ovat meillä vähän keinotekoisia, kun valmistelu tapahtuu vain virtuaalisesti. Toisaalta sinullahan jo on käytännön kautta kokemusta parina työskentelystä, joten osaat arvioida, miten vastaavan homman valmistelu olisi "oikeesti" mennyt. Yhteisiä livetapaamisia tähän Vespaan tosiaan kuuluu kovin vähän. Toisaalta kevään mittaan varmaan tapahtuu tiimin sisällä kohtaamisia, kun osallistutte toistenne opetuksen seurantaan terkuin Irmeli Sikälihän nämä kimpassa toteutettavat sessiot ovat meillä vähän keinotekoisia, kun valmistelu tapahtuu vain virtuaalisesti. Toisaalta sinullahan jo on käytännön kautta kokemusta parina työskentelystä, joten osaat arvioida, miten vastaavan homman valmistelu olisi “oikeesti” mennyt.

Yhteisiä livetapaamisia tähän Vespaan tosiaan kuuluu kovin vähän. Toisaalta kevään mittaan varmaan tapahtuu tiimin sisällä kohtaamisia, kun osallistutte toistenne opetuksen seurantaan

terkuin
Irmeli

]]> Comment on Yhteistoiminnallinen päivä by junantuoma2007 http://unna01.edublogs.org/2007/12/03/yhteistoiminnallinen-paiva/comment-page-1/#comment-26 junantuoma2007 Tue, 04 Dec 2007 12:08:29 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/12/03/yhteistoiminnallinen-paiva/#comment-26 Olimme tosiaan kahdessa eri ryhmässä yhteistoiminnallisessa iltapäivässä vetämässä tuumatalkoita, omassa toteutuksessa kun sain itsekseni touhuta niin ei tarvinnut paljon tahdistaa toisen kanssa tai muiden ryhmien jäsenten kanssa, oli toisaalta helpompaa. Sina varmaan jouduita Jounin kanssa pohtimaan kuka tekee mitäkin. Olimme tosiaan kahdessa eri ryhmässä yhteistoiminnallisessa iltapäivässä vetämässä tuumatalkoita, omassa toteutuksessa kun sain itsekseni touhuta niin ei tarvinnut paljon tahdistaa toisen kanssa tai muiden ryhmien jäsenten kanssa, oli toisaalta helpompaa. Sina varmaan jouduita Jounin kanssa pohtimaan kuka tekee mitäkin.

]]> Comment on Opiskelut jatkuvat by Irmeli http://unna01.edublogs.org/2007/09/24/opiskelut-jatkuvat/comment-page-1/#comment-25 Irmeli Mon, 24 Sep 2007 17:58:31 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/09/24/opiskelut-jatkuvat/#comment-25 Ihanaa, että ilon hetkellä keksit käydä kirjaamassa tunnelmasi tänne ikiomaan paikkaan, joka jää jäljelle vielä silloinkin, kun Moodle ovensa sulkee ensi keväänä! Ihanaa, että ilon hetkellä keksit käydä kirjaamassa tunnelmasi tänne ikiomaan paikkaan, joka jää jäljelle vielä silloinkin, kun Moodle ovensa sulkee ensi keväänä!

]]> Comment on Ajatuksia opettajuudesta by Leena http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/comment-page-1/#comment-24 Leena Sun, 26 Aug 2007 12:48:34 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/#comment-24 Kun muistelen aikaa, opettajan työ oli todellakin erilaista. Oman kokemukseni mukaan esim. 1970 ja 1980-luvuilla opettaminen oli pääasiassa ammatin opetusta. Kasvatuksen osuus oli tuolloin melko vähäistä, ja jos sitä oli, se liittyi tiiviisti ammatin opetukseen. Opettajien pääasiallinen vuorovaikutus tapahtui opiskelijoiden ja työyhteisöön kuuluneiden ihmisten kanssa. Muistelen, että ulkopuoliset kontaktit olivat tuohon aikaan melko vähäisiä. Näkemykseni mukaan ammatillinen opettajuus on vuosituhannen vaihteessa muuttunut rajusti. Opettaja on uusien ja erilaisten haasteiden edessä: opettaja joutuu ottamaan erilaisia rooleja, joita voivat olla äiti, isä, vahtija, valvoja tai katalysaattori, ohjaaja ja tuki ja tuutori. Nykyisin koulun pedagoginen ajattelu korostaa melko tavalla yksilöllisyyttä. Pedagogiikka aika pitkälle lähtee myös siitä, että opiskelijat ovat omasta oppimisestaan vastuullisia yksilöitä. Itseohjautuvat ja aktiiviset opiskelijat tekevät itse omat hopsinsa ja hankkivat melko itsenäisesti tietoa. Tämän päivän opiskelijat sukkuloivat todella sulavasti erilaisissa oppimisympäristöissä. Ajoittain käydään opettajien välisiä keskusteluja siitä, miten opiskelijasta yksin, ilman ryhmän tukea kasvaisi työelämään ja erilaisiin yhteisöihin sopeutuvia työntekijöitä. Milestäni huolen aihe on jossain määrin aiheellista. Koulumaailmassa keskustellaan myös yhteisöllisyyden katoamisesta, sillä ammattiin kasvaminen ei onnistu keneltäkään yksin, vaan aina suhteessa toisiin kanssa-ihmisiin, aidossa vuorovaikutuksessa ammatillisissa yhteisöissä. Olen samaa mieltä, ettei kaikkea voi sentään kaataa opettajien harteille. Kuitenkin me voimme harrastaa kehittävää keskustelua erilaisissa opeyhteisöissä, eikö vain? Kun muistelen aikaa, opettajan työ oli todellakin erilaista. Oman kokemukseni mukaan esim. 1970 ja 1980-luvuilla opettaminen oli pääasiassa ammatin opetusta. Kasvatuksen osuus oli tuolloin melko vähäistä, ja jos sitä oli, se liittyi tiiviisti ammatin opetukseen. Opettajien pääasiallinen vuorovaikutus tapahtui opiskelijoiden ja työyhteisöön kuuluneiden ihmisten kanssa. Muistelen, että ulkopuoliset kontaktit olivat tuohon aikaan melko vähäisiä.

Näkemykseni mukaan ammatillinen opettajuus on vuosituhannen vaihteessa muuttunut rajusti. Opettaja on uusien ja erilaisten haasteiden edessä: opettaja joutuu ottamaan erilaisia rooleja, joita voivat olla äiti, isä, vahtija, valvoja tai katalysaattori, ohjaaja ja tuki ja tuutori.

Nykyisin koulun pedagoginen ajattelu korostaa melko tavalla yksilöllisyyttä. Pedagogiikka aika pitkälle lähtee myös siitä, että opiskelijat ovat omasta oppimisestaan vastuullisia yksilöitä. Itseohjautuvat ja aktiiviset opiskelijat tekevät itse omat hopsinsa ja hankkivat melko itsenäisesti tietoa. Tämän päivän opiskelijat sukkuloivat todella sulavasti erilaisissa oppimisympäristöissä.

Ajoittain käydään opettajien välisiä keskusteluja siitä, miten opiskelijasta yksin, ilman ryhmän tukea kasvaisi työelämään ja erilaisiin yhteisöihin sopeutuvia työntekijöitä. Milestäni huolen aihe on jossain määrin aiheellista. Koulumaailmassa keskustellaan myös yhteisöllisyyden katoamisesta, sillä ammattiin kasvaminen ei onnistu keneltäkään yksin, vaan aina suhteessa toisiin kanssa-ihmisiin, aidossa vuorovaikutuksessa ammatillisissa yhteisöissä.

Olen samaa mieltä, ettei kaikkea voi sentään kaataa opettajien harteille. Kuitenkin me voimme harrastaa kehittävää keskustelua erilaisissa opeyhteisöissä, eikö vain?

]]> Comment on Ajatuksia opettajuudesta by unna01 http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/comment-page-1/#comment-23 unna01 Wed, 15 Aug 2007 17:35:31 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/#comment-23 kiitos tytöt! Irmeli olet aivan oikeassa ettei opettajan harteille voi uudistuksia lykätä ja mikä olennaista yksittäinen opettaja ei paljoa voi uudistuksia kouluyhteisössä runnoa läpi. Koulu on sen verran vanha instituutio, ettei uudistukset noin vain tapahdu. Olinpa yrittänyt viisaasti lyhyesti esittää asiani, olen yleensä laajasanainen kirjoittaja niinkuin puhujakin. Lyhyt ja ytimekas kirjoittelu on uusi aluevaltaus. Nelson007 olen myöskin samaa mieltä siitä miten muutos markkinoidaan läpi vaikuttaa hyvin paljon halukkuuteen muuttua tai muuttaa työtapojaan. kiitos tytöt! Irmeli olet aivan oikeassa ettei opettajan harteille voi uudistuksia lykätä ja mikä olennaista yksittäinen opettaja ei paljoa voi uudistuksia kouluyhteisössä runnoa läpi. Koulu on sen verran vanha instituutio, ettei uudistukset noin vain tapahdu. Olinpa yrittänyt viisaasti lyhyesti esittää asiani, olen yleensä laajasanainen kirjoittaja niinkuin puhujakin. Lyhyt ja ytimekas kirjoittelu on uusi aluevaltaus. Nelson007 olen myöskin samaa mieltä siitä miten muutos markkinoidaan läpi vaikuttaa hyvin paljon halukkuuteen muuttua tai muuttaa työtapojaan.

]]> Comment on Ajatuksia opettajuudesta by nelson007 http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/comment-page-1/#comment-22 nelson007 Mon, 13 Aug 2007 19:05:55 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/#comment-22 Kuulostaa aika rankoilta tarinoilta, ja ne ovat totta. Minkään organisaation muutosprosessia ei voi sälyttää yksittäisten työntekijöiden (tässä tapauksessa opettajien) harteille. Muutokset organisaatioissa ovat yleensäkin vastarintaa aiheuttavia tapahtumia, sillä on niin turvallista pysyttäytyä vanhassa. Muutoksen johtaminen ja läpivieminen koko organisaatiossa vaatii organisaation johdolta paljon. Olen itse aikanaan työskennellyt koulutussuunnittelijana isossa atk-yrityksessä, ja ollut mukana organisaation kehittämishankkeissa. Työntekijät ovat erittäin herkkiä, ja heille oma työ on tärkeä, ei sitä voi tosta vaan taikaiskusta muuttaa, jos ja kun uudet trendit niin sanovat. Engeström on kirjoittanut paljon näistä muutosprosesseista, kuinka paljon aikaa ja valmistelua ne vaativat. Ihminen on yleensäkin perusluonteeltaan muutosvastarintainen, oli sitten kysymys työstä tai perheasioista - tuttu on turvallista - ja muutoksen läpivieminen on pitkä prosessi. Työntekijän työtä tulee kunnioittaa, mutta tottakai työntekijän on oltava valmis muutoksille ja uudistuksille, eihän mikään etene, jos kaikki jatkuu aina samalla tavalla. Kysymys on siitä, miten muutos toteutetaan. Ja Irmelin esimerkissä muutokset mitä ilmeisemmin toteutettiin todella huonolla tavalla. Kuulostaa aika rankoilta tarinoilta, ja ne ovat totta. Minkään organisaation muutosprosessia ei voi sälyttää yksittäisten työntekijöiden (tässä tapauksessa opettajien) harteille. Muutokset organisaatioissa ovat yleensäkin vastarintaa aiheuttavia tapahtumia, sillä on niin turvallista pysyttäytyä vanhassa. Muutoksen johtaminen ja läpivieminen koko organisaatiossa vaatii organisaation johdolta paljon. Olen itse aikanaan työskennellyt koulutussuunnittelijana isossa atk-yrityksessä, ja ollut mukana organisaation kehittämishankkeissa. Työntekijät ovat erittäin herkkiä, ja heille oma työ on tärkeä, ei sitä voi tosta vaan taikaiskusta muuttaa, jos ja kun uudet trendit niin sanovat. Engeström on kirjoittanut paljon näistä muutosprosesseista, kuinka paljon aikaa ja valmistelua ne vaativat. Ihminen on yleensäkin perusluonteeltaan muutosvastarintainen, oli sitten kysymys työstä tai perheasioista – tuttu on turvallista – ja muutoksen läpivieminen on pitkä prosessi. Työntekijän työtä tulee kunnioittaa, mutta tottakai työntekijän on oltava valmis muutoksille ja uudistuksille, eihän mikään etene, jos kaikki jatkuu aina samalla tavalla. Kysymys on siitä, miten muutos toteutetaan. Ja Irmelin esimerkissä muutokset mitä ilmeisemmin toteutettiin todella huonolla tavalla.

]]> Comment on Ajatuksia opettajuudesta by irmeli http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/comment-page-1/#comment-21 irmeli Mon, 13 Aug 2007 18:35:28 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/08/13/ajatuksia-opettajuudesta/#comment-21 <i>Opettajana kehittyminen edellyttää henkilökohtaista uudistumistarpeen tiedostamista ja tahtoa sekä taitoa toteuttaa uudistuminen omakohtaisesti.</i> Lisäisin vielä senkin, että opettajalla on oltava niin vahva itsetunto, ettei hän tulkitse uudistumisvaateita kaiken aiemmin tehdyn mitätöinniksi. Vaikka niin olisikin, muutostilanteissa vaaditaan myös vahvaa esimiehen tukea ja hyvää henkeä kollegoiden kesken. Ja mitähän minä tuolla olen tarkoittavinani? Yritän selittää esimerkin avulla. 90-luvun alussa alkoi ammatillisella toisella asteella varsinainen myllerrys. Vuosikymmenet ylhäältä annetut opetussuunnitelmat heitettiin romukoppaan ja opsien teko siirtyi oppilaitoksiin. Siinä mylläkässä moni opettaja uupui. He kokivat, että vaatimus uudella tavalla ajattelemisesta ja tekemisestä merkitsi samalla epäluottamuslausetta tavalle, jolla he olivat vuosikymmeniä opettaneet. Ensin he yrittivät sinitellä haraamalla muutosta vastaan, ja kun se strategia ei toiminut, romahtivat (monelle kollegalleni kävi niin, että he ajautuivat ennenaikaiselle eläkkeelle ihan ruhjottuina!) Miten heidät olisi saanut ymmärtämään, ettei uudistuspyrkimyksillä ollut tarkoituksena lytätä kenenkään aiempaa työuraa? Oppilaitosjohdolla olisi ollut siinä paljon tehtävää. Liian monen hyvän opettajan kohdalla tuota tukea ei ollut saatavissa. Olen toki kanssasi samaa mieltä, että opettajalla on oltava tahtoa ja taitoa uudistua. Mutta tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ihan yksittäisen opettajan harteille koko taakkaa ei tulisi sälyttää, kyllä kouluyhteisöltä ja koulun rakenteiltakin pitää voida edellyttää uusiutumista. Opettajana kehittyminen edellyttää henkilökohtaista uudistumistarpeen tiedostamista ja tahtoa sekä taitoa toteuttaa uudistuminen omakohtaisesti.

Lisäisin vielä senkin, että opettajalla on oltava niin vahva itsetunto, ettei hän tulkitse uudistumisvaateita kaiken aiemmin tehdyn mitätöinniksi. Vaikka niin olisikin, muutostilanteissa vaaditaan myös vahvaa esimiehen tukea ja hyvää henkeä kollegoiden kesken. Ja mitähän minä tuolla olen tarkoittavinani? Yritän selittää esimerkin avulla.

90-luvun alussa alkoi ammatillisella toisella asteella varsinainen myllerrys. Vuosikymmenet ylhäältä annetut opetussuunnitelmat heitettiin romukoppaan ja opsien teko siirtyi oppilaitoksiin. Siinä mylläkässä moni opettaja uupui. He kokivat, että vaatimus uudella tavalla ajattelemisesta ja tekemisestä merkitsi samalla epäluottamuslausetta tavalle, jolla he olivat vuosikymmeniä opettaneet. Ensin he yrittivät sinitellä haraamalla muutosta vastaan, ja kun se strategia ei toiminut, romahtivat (monelle kollegalleni kävi niin, että he ajautuivat ennenaikaiselle eläkkeelle ihan ruhjottuina!)

Miten heidät olisi saanut ymmärtämään, ettei uudistuspyrkimyksillä ollut tarkoituksena lytätä kenenkään aiempaa työuraa? Oppilaitosjohdolla olisi ollut siinä paljon tehtävää. Liian monen hyvän opettajan kohdalla tuota tukea ei ollut saatavissa.

Olen toki kanssasi samaa mieltä, että opettajalla on oltava tahtoa ja taitoa uudistua. Mutta tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ihan yksittäisen opettajan harteille koko taakkaa ei tulisi sälyttää, kyllä kouluyhteisöltä ja koulun rakenteiltakin pitää voida edellyttää uusiutumista.

]]> Comment on Millaista osaajaa arvostetaan? by unna01 http://unna01.edublogs.org/2007/08/12/millaista-osaajaa-arvostetaan/comment-page-1/#comment-20 unna01 Mon, 13 Aug 2007 17:31:19 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/08/12/millaista-osaajaa-arvostetaan/#comment-20 Olen samaa mieltä. kun pääsin peruskoulusta opinto-ohjaajamme sanoi, et kaikki kunnon perheen lapset menevät lukioon. Muut voivat mennä ammattikouluun. Olin aika ihmeissäni sillä ammattikouluun ja kauppaoppilaitokseen oli viimekädessä vaikeampi päästä. Menin lukioon ja räpelsin sen läpi koskaan kirjoittamatta. Niillä papereilla ei olisi jatko-opinto paikat auenneet. Olihan se yleissivistävää. Ammatillisen koulutuksen kautta minulle vasta on etenemismahdollisuus auennut. Olen samaa mieltä. kun pääsin peruskoulusta opinto-ohjaajamme sanoi, et kaikki kunnon perheen lapset menevät lukioon. Muut voivat mennä ammattikouluun. Olin aika ihmeissäni sillä ammattikouluun ja kauppaoppilaitokseen oli viimekädessä vaikeampi päästä. Menin lukioon ja räpelsin sen läpi koskaan kirjoittamatta. Niillä papereilla ei olisi jatko-opinto paikat auenneet. Olihan se yleissivistävää. Ammatillisen koulutuksen kautta minulle vasta on etenemismahdollisuus auennut.

]]> Comment on Mietteitä sadepäivän ratoksi by unna01 http://unna01.edublogs.org/2007/08/12/mietteita-sadepaivan-ratoksi/comment-page-1/#comment-19 unna01 Mon, 13 Aug 2007 17:26:51 +0000 http://unna01.edublogs.org/2007/08/12/mietteita-sadepaivan-ratoksi/#comment-19 Näin minäkin sen huomasin toimivan. lenkkeily on parasta asioiden työstämis- aikaa. Sanelukone saisi olla muksna parhaat ajatukset tulisi tallennettua heti... Kiitos kun jaksat antaa palautetta. Toimit motivaattorina. Näin minäkin sen huomasin toimivan. lenkkeily on parasta asioiden työstämis- aikaa. Sanelukone saisi olla muksna parhaat ajatukset tulisi tallennettua heti…
Kiitos kun jaksat antaa palautetta. Toimit motivaattorina.

]]>