Kauniina marraskuisena päivänä kiiruhdimme taas lähipäiville. Lähipäivien anti oli mielenkiintoinen, sillä lähes kaksi päivää meni erilaisten yhteistoiminnallisten tuokioiden parissa.
Ryhmämme on pieni vaikka sitäkin tehokkaampi. Yksi vie ja me muut vikistään perässä. Tällä kertaa joukkueemme jokainen jäsen sai suorittaakseen tehtävän. Itse pääsin hieman helpommalla kuin sai työskentelyparin. Meitä on siis tiimissämme vain jäljellä kolme kovaa kaveria loput ovat tippuneet junan kyydistä.
Yhteistoiminnallinen tuokiomme oli nimeltään tuumatalkoot. Pohdittavaksi asiaksi olimme enemistön yksimielisellä päätöksellä valittu ” kuinka työpaikallamme saadaan paperin kulutusta vähennettyä”.
Kun oppilaille oli määritelty aihe alustettiin tunti pienellä kehyskertomuksella ” Nuukasen perheen tarina”, jonka minä luin luokalle ääneen. Tämän jälkeen oppilaille jaettiin parerit joihin he hiljaisuuden vallitessa saivat itse miettiä kuinka omalla työpaikallaan voisivat vähentää paperin kulutusta. Ideat kiinnitettiin seiniin. Parini kertoi selkeä faktatietoa suomesta ja maailmalta paperin kulutuksesta. Luennon jälkeen jokainen osallistuja sai käydä antamassa pisteitä kolmelle mielestään parhaalle idealle. Lopuksi listasimme kolme eniten “ääniä” saanutta ideaa.
Mielestäni toimintatuokio meni ihan kivasti, mutta ensikerralla harjoittelisin enemmän parini kanssa tuokion vetämistä. Itselleni jäi sellainen tunne, että muut “hiihtivät minulle kultaa”.
Hauskoja ja mielenkiintoisia aiheita olivat kolleegat toimintatuokioihin valinneet. Harmi vain, että seuraava tapaaminen on myöhää keväällä, juuri kuin alkoi tutustumaan ihmisiin ja tunnelmasta tuli rento, näköyhteys katkeaa. Onneksi meillä on blokimme ja Vespamme.
