Lueskelin juuri edellistä kirjoitustani. Olinpa kerran onnellinen. Paljon on tapahtunut syksyn aikana.

Hienosti alkanut opiskelu jatkuu, vaikkakin pieniä vastoinkäymisiä on eteen ilmaantunut. Niin varmana pitämäni opetusharjoittelupaikkakin meni sivu suun. Tipahdin korkealta ja kovaa. Suorastaan lamaannuin hetkeksi, kunnes yllättäin minua pyydettiin suorittamaan opetus, jonka sainkin hyödennettyä opetusharjoitteluksi. Asioilla on sittenkin tapana selvitä.

Olen kai syntynyt onnellisten tähtien alla. Ensimmäinen opetusharjoittelu on takanapäin ja arviointikin saatu. Olen ollut seuraamassa myös kolmea opetustilannetta, joista kooste on jo tehty. On hienoa huomata kuinka erilaisia opettajat opetustavoiltaan on kuinka he persoonana voivat vaikuttaa oppilaiden motivaatioon. Toivottavasti itse osaa pitää oman persoonan mukana opetustyössä, eikä lähteä matkimaan kenenkään muun kolleegan tyyliä, sillä silloin ollaan varmaankin hukassa.

Näiden mielenkiintoiseten käytännönasioiden jälkeen alkaa taas kirjallisen osuuden tuottaminen ja armoton opiskelu, jonka aina välillä keskeyttää karmaiseva huuto ” Äiti, tuu pyyhkimään!”