Matkalla tulevaisuuteen

Tänään tein sen vihdoin, laitoin kehittämishanke tehtäväni palautettujen tehtävien joukkoon. Tunne on uskomaton! Suurin uurastus on saatu päätökseen.

Kun pohdin kulunutta vuotta ensimmäinen ajatukseni on Pirunmoinen vuosi takanapäin. Varmuudella en osaa sanoa oliko tehtäviä paljon vai painoiko harteilla suuri stressi tekemättömistä töistä. Jos sanoisin, että kyllähän se helposti menee työ, opiskelu ja perhe niin valehtelisin. Menetyistä vapaa-ajoista huolimatta sanoisin olevani tyytyväinen suoritettuun tehtävään. Vuosi on ollut antoisa ja opettajuutta on tullut pohdittua sydänjuuria myöten. Voisi melkein sanoa kalunneet luutkin. Välillä kyllä tuntui “painekattila” räjähtävän, pienen puhinan, pihinän ja höyryjen päästön jälkeen sain taas uutta puhtia opiskeluun. Eikä tätä tunnetta helpottaneet joulukiireet, kaamosuupumus sekä kevätväsymys. Tiimimme yhteiset skype-illat olivat opintojeni voimavara varsinkin näin keväällä kun yhteisiä tapaamisia ei ole. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Blogiani olen päivittänyt viimeksi marraskuussa ja hämmästykseni huomasin ulkoasun muuttuneen. Itse en muista sitä muokanneen tai sitten joskus pikkutunneilla muutaman siiderin voimin… Vai olisiko tapahtunut luonollinen uudistuminen? Ympärille katsoessani huomaankin mistä kaikesta olen päässyt luistamaan vuoden aikana. Seuraava kuukausi kuluukin siivotessa ja ihmetellessä lasten rikkinäisiä ja pieneksi jääneitä vaatteita. Lupaan, ensi vuonna kotimme on puhdas, lapset hyvin puettuja, itsellä iloinen mieli sekä perheelle paljon yhteistä vapaa-aikaa.

Kauniina marraskuisena päivänä kiiruhdimme taas lähipäiville. Lähipäivien anti oli mielenkiintoinen, sillä lähes kaksi päivää meni erilaisten yhteistoiminnallisten tuokioiden parissa.

Ryhmämme on pieni vaikka sitäkin tehokkaampi. Yksi vie ja me muut vikistään perässä. Tällä kertaa joukkueemme jokainen jäsen sai suorittaakseen tehtävän. Itse pääsin hieman helpommalla kuin sai työskentelyparin. Meitä on siis tiimissämme vain jäljellä kolme kovaa kaveria loput ovat tippuneet junan kyydistä.

Yhteistoiminnallinen tuokiomme oli nimeltään tuumatalkoot. Pohdittavaksi asiaksi olimme enemistön yksimielisellä päätöksellä valittu ” kuinka työpaikallamme saadaan paperin kulutusta vähennettyä”.

Kun oppilaille oli määritelty aihe alustettiin tunti pienellä kehyskertomuksella ” Nuukasen perheen tarina”, jonka minä luin luokalle ääneen. Tämän jälkeen oppilaille jaettiin parerit joihin he hiljaisuuden vallitessa saivat itse miettiä kuinka omalla työpaikallaan voisivat vähentää paperin kulutusta. Ideat kiinnitettiin seiniin. Parini kertoi selkeä faktatietoa suomesta ja maailmalta paperin kulutuksesta. Luennon jälkeen jokainen osallistuja sai käydä antamassa pisteitä kolmelle mielestään parhaalle idealle. Lopuksi listasimme kolme eniten “ääniä” saanutta ideaa.

Mielestäni toimintatuokio meni ihan kivasti, mutta ensikerralla harjoittelisin enemmän parini kanssa tuokion vetämistä. Itselleni jäi sellainen tunne, että muut “hiihtivät minulle kultaa”.

Hauskoja ja mielenkiintoisia aiheita olivat kolleegat toimintatuokioihin valinneet. Harmi vain, että seuraava tapaaminen on myöhää keväällä, juuri kuin alkoi tutustumaan ihmisiin ja tunnelmasta tuli rento, näköyhteys katkeaa. Onneksi meillä on blokimme ja Vespamme.

Ensimmäinen opetuksen seuranta tapahtui 29.9.2007. Seurattava tunti oli teknisentyön tunti. Tunti sijoittuu aamupäivään klo 8-9.30 välille. Luokassa on 19 viides luokkalaista tyttöä ja poikaa. Aiheena löylykauhan teko.
Opettaja on rauhallinen ja asiallinen. Hänellä on vahva ammatillinen ote. Opettaja on tavallaan vaativa ja tarkka. Oppilat kuuntelevat ja työskentelevät rauhallisesti.

Opettaja selittää ryhmälle tulevan työn ja pyytää oman höyläpenkkinsä ääreen katsomaan ja kuuntelemaan ohjeistusta. Oppilaat selvästikkin kunnioittavat opettajaansa, sillä jokainen kuuntelee ohjeet tarkasti ja keskittyneesti. Opettaja jakaa oppilailleen aemmin pätkityt puupalaset ( opettaja on tehnyt esivalmistelut),  joista on tarkoitus tehdä löylykauhaan varsi.

Opetus on opettajalähtöistä. Työvaiheet on suoritettava ohjeistuksen mukaan. Tälläisessa työssä ei ole varaa sooloiluun. On otettava huomioon työkoneiden työturvallisuus vaatimukset, koska oppilaat tulevat käyttämään tunnin aikana sorvia. Oppilaat työskentelevät itsenäisesti opettajan ja avustajan valvovan silmän alla. Opettaja tarkkailee sorvin käyttöä ja avustaja on auttavana kätenä työn muissa vaiheissa. Opettaja jakaa ison ryhmän kahteen osaan ja neuvoo mistä kummatkin ryhmät aloittavat työskentelyn, tämä on hyvin olellinen asia, sillä kaikki eivät voi aloittaa samasta työvaiheesta. Tehtäväjaot on hyvä suorittaa, ettei synny tyhjää odottamista esim. sorvin ääreen. Tunnit sujuvat kaikkien oppilaiden osalta mielekkäästi, koska jokaisella on koko ajan työstettävää.

Kun työt vaativat seuraavaa ohjeistusta opettaja pyytää oppilaat höyläpenkkinsä ympärille ja selittää tulevat työvaiheet jokaiselle yhteisesti. Ohjeet ovat jälleen selkeät ja yksinkertaiset. Ryhmä koostuu yllättävän samantasoisista oppilaista.
Kaksoistunti sujuu nopeasti. Ensimmäisellä tunnilla osa oppilaista on saanut höylättyä itselleen kauha osan sorvausta vaille valmiiksi ja aloittaneet varren valmistusta toinen puoli luokasta on saanut valmiiksi varren ja aloittelevat kauhaosan höyläämistä.

Oppilaat siivoavat jälkensä ja palauttavat työkalut niille kuuluville paikoille tunnin loputtua. Opettajalla on hauska tapa tunnin lopuksi kysyy lapsilta trivial pursuit kysymyksiä. Näyttää siltä, että lapset oikein odottavat näitä kysymyksiä.

Tällä kertaa kysymysten jälkeen opettaja kättelee jokaisen oppilaan vuorollaan kun he poistuvat luokasta. Lämpimän kiitoksen ja kädenpuristuksen saa myös mukana ollut avustaja.

Lueskelin juuri edellistä kirjoitustani. Olinpa kerran onnellinen. Paljon on tapahtunut syksyn aikana.

Hienosti alkanut opiskelu jatkuu, vaikkakin pieniä vastoinkäymisiä on eteen ilmaantunut. Niin varmana pitämäni opetusharjoittelupaikkakin meni sivu suun. Tipahdin korkealta ja kovaa. Suorastaan lamaannuin hetkeksi, kunnes yllättäin minua pyydettiin suorittamaan opetus, jonka sainkin hyödennettyä opetusharjoitteluksi. Asioilla on sittenkin tapana selvitä.

Olen kai syntynyt onnellisten tähtien alla. Ensimmäinen opetusharjoittelu on takanapäin ja arviointikin saatu. Olen ollut seuraamassa myös kolmea opetustilannetta, joista kooste on jo tehty. On hienoa huomata kuinka erilaisia opettajat opetustavoiltaan on kuinka he persoonana voivat vaikuttaa oppilaiden motivaatioon. Toivottavasti itse osaa pitää oman persoonan mukana opetustyössä, eikä lähteä matkimaan kenenkään muun kolleegan tyyliä, sillä silloin ollaan varmaankin hukassa.

Näiden mielenkiintoiseten käytännönasioiden jälkeen alkaa taas kirjallisen osuuden tuottaminen ja armoton opiskelu, jonka aina välillä keskeyttää karmaiseva huuto ” Äiti, tuu pyyhkimään!”

Bloki kirjoittelu on jäänyt vähiin kun saatiin moodle oppimisalustaksi. Siellä sitä harva se päivä tulee pistäydyttyä. Opiskelut ovat kovaa vauhtia edistymässä. On niin helpottavaa kun huomaa saaneensa tuotoksia aikaiseksi. Josko kaikki ei ole vielä paperille ehtinyt, mutta päässä käy sellainen kuhina, jos niistä kirjalliseen muotoon saa edes puolet ollaan jo voiton puolella.  Elokuussa kaikki oli vielä niin “kaaosmaista”. Nyt on selvillä kehittämishankkeet, opetusharjoittelupaikat ja tehtävätkin kutakuinkin ymmärryksessä. Näin onnellinen olo on tällä hetkellä. Ajattelin tämän kaiken panna näkösälle, jotta myöhemmin paniikin iskiessä, voi vain ajatella; Asioilla on tapana järjestyä!

Opettajalla on oltava visioita myös tulevaisuudesta. Tulevaisuuden tarkastelu tapahtuu suurimmalta osalta historian ymmärryksen kautta. Tätä kautta muutos voidaan nähdä myönteiseksi ja innostavaksi asiaksi. Se auttaa oppijaa innostumaan ja opettajaa jaksamaan. Opettajan tulee kunnioittaa oppijoiden erilaisuutta. Kun tähän lisätään tavoitteellinen ja omaa työtä teoretisoiva reflektiivonen toiminta, ovat edellytykset hyvälle kasvatustapahtumalle ainakin olemassa.
Opettajan tehtävä on suunnitella opetusta ja luoda oppimisympäristö, joka oppimisen kannalta on paras mahdollinen. Hänen tehtävänään on myös motivoida ja innostaa opiskeluun ja saada oppilas tietoiseksi omasta vastuustaan oppimisen suhteen.

Opettajalla tulisi näkemys siitä, mitkä tiedot ja taidot ovat tärkeitä silloin, kun koululaiset astuvat työelämään.Tulevaisuuden osaamisalueita on vaikea tarkkaan ennakoida. On tärkeää, että tietoa opitaan rakentamaan ja sen merkitys erilaisissa sosiaalisissa kentissä huomataan. Olennaista oppimisessa on se, että ihminen reflektoi omaa toimintaansa ja sen seurauksia.

Tehokas oppiminen edellyttää riittävää kokemusta.Oppimisyhteisöissä tulisi olla jäsenten välistä dialogia. Tätä tulisi monipuolistaa sekä toiminnan että keskustelun muodossa.Tämä luo perustan pedagogisen toiminnan kehittämiseen. Peruskoulussa käy helposti niin että opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat. Yhteiset pohdinta ja keskusteluhetket jäävät usein vähiin.

Onko hyvä opettaja erehtymätön, aina iloinen, tavattöman kärsivällinen ja tietää asioista enemmän kuin oppilaansa? Onko tämä totta vain harhakuva hyvästä opettajasta? Epäaitoa roolia ylläpitävä työskentely on henkisesti raskasta ja vie pohjan opettajan ja oppilaiden ehdoitta arvostavalta yhteistyöltä. Opettajana kehittyminen edellyttää henkilökohtaista uudistumistarpeen tiedostamista ja tahtoa sekä taitoa toteuttaa uudistuminen omakohtaisesti.

Hienolta vaikutti ajatus opiskelupäivä kerran viikossa- eipä vaan toiminut. Tuottamisen tuska näkyy parhaiten pakon edessä. Tässä sitä istutaan ja mitään järkevää mielipidettä mistään valtakunnan asiasta ei päässä synny. Huomasinpa vaan, että kun ajatus syntyy se on laitettava kirjalliseen muotoon heti, olipa sitten aamu tai synkkä syksyinen yö. Kiitokset Nelson007 rohkaisevista sanoista. Tässä sitä harjoitellaan kirjoittamista!   Jäänkin odottelemaan uusien ajatusten syntyä.

Luettuani Alte et late blokia olen miettinyt samaa asiaa.

On selkeitä merkkejä siitä, että ”suorittavan työn” tekijöitä tarvitaan entistä enemmän. Työntekijä pula on kohta käsillä, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja jättävät suuren aukon. Mielestäni tänä päivänä nuoren kannattaa vahvasti miettiä ammattikoulutusta. Kaikille korkeasti koulutetuille ei kohta riitä työpaikkoja, kun sen sijaan ammattimiehelle (-naiselle) riittää töitä. Kädentaidot nousevat vielä arvoon arvaamattomaan!  Huolestuttavaa mielestäni on, että työvoimaa tuodaan ulkomailta Suomeen tekemään esim. rakennus- tai siistiäntöitä kun yhteiskunnassamme taistellaan kovin keinoin työttömyyttä vastaan. Onko ammattikoulutuksen arvostus laskenut?

Tänä päivänä oppilaiden tulisi olla valmiita itseohjautuvaan opiskeluun. Tämä on toisaalta hyvä toisaalta huono. Kaikki oppilaat eivät ole itseohjautuvaa tyyppiä. Itseohjautuva opiskelu vaatii rinnalle opettajan tuen. Kun oppilas saa tarpeeksi tukea opiskelu sujuu ja onnistuu sekä tuottaa tulosta. Opiskelut saadaan parhaassa tapauksessa tehtyä lyhyemmällä ajalla ja ylipäätänsä saadaan tehtyä.

Nykyisin ainakin aikuiskoulutuksessa tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma,  jonka oppilas itse tekee ja opettajan kanssa yhdessä käydään läpi.

Mennäänkö koko ajan enemmän yksilökeskeisempään opiskeluun jossa jokainen opiskelija suorittaa samaa tutkintoa eri aikataulussa?

Toisaalta tämä on todella hyvä malli, silloin jokainen voi hyödyntää opiskeluun itselleen tarpeelliset aineet. henkilökohtainen opetussuunnitelma voi olla myös paperinpala,  joka on täytetty ja jota ei osata hyödyntää. Oman opettajan asema on tässä ratkaiseva, hänen tulisi nähdä milloin oppilas tarvitsee  tukea  päästäkseen päämääräänsä.

Pysyäksesi työelämän haasteissa täytyy aika-ajoin päivittää tietojaan myös koulutuksen muodossa. Peruskoulutuksen saaneena tänäpäivänä voi opiskella onneksi monella eritavalla. Perinteisten koulutusmuotojen lisäksi voi opiskella itselleen ammatin oppisopimuksella ( kylläkin jo vanha opiskelumuoto) monimuoto-opiskeluna tai lisäkouluttautua verkko-opiskelulla.

Monimuoto-opetus on luonnollinen osa tulevaisuuden koulutusta.
Monimuoto-opetusta käytetään enenevästi opettajakoulutuksessa kuin muussakin yliopisto-opiskelussa. Monimuoto-opetusta apuna käyttäen voidaan tarjota laaja kurssivalikoima suurille opiskelijamäärille ja samalla taata korkea koulutuksen taso. Kun koulutuksessa on enemmän aikuisempaa väkeä ja opiskelun lähtökohdat ovat erilaiset, voidaan monimuoto- opiskelussa ”räätälöidä”opiskelu kunkin henkilökohtaisiin tarpeisiin sopivaksi. Opiskelu soveltuu hyvin kaupunkilaisille kuin maseuduilla asuville, jotka eivät voi tai eri syistä eivät halua osallistua kontaktiopetukseen. Hyvänä puolena näkisin lisäksi tieto-taidon, näkemyksien ja mielipiteiden laajemman esille tuomisen.

Monimuoto-opiskelu tapahtuu pääosin etäopetuksen, lähiopetuksen ja teknisten apuvälineiden turvin . Opiskelu joustaa opiskelijan elämäntilanteiden mukaan ja opiskelu on itseohjautuvaa.